maanantai 23. marraskuuta 2015

Lumi tuli perjantaina 20.11.2015 Tampereen alueelle. Onhan sitä taas kiva valkoista talvea katsella, mutta tänään illasta on jo kovaa vauhtia sulamassa kaikki pois ja loppu marraskuu plussalla, joten valkoista joulua seuraavan kerran sitten joulukuull



Lumi tuli perjantaina 20.11.2015 Tampereen alueelle. Onhan sitä taas kiva valkoista talvea katsella, mutta tänään illasta on jo kovaa vauhtia sulamassa kaikki pois ja loppu marraskuu plussalla, joten valkoista joulua seuraavan kerran sitten joulukuulla ;)?


















Valkoinen tulevaisuus, valkoinen joulu siinä kansakunnallisia toivomuksiamme


Luontotutkija luontokuvaaja Seppo Lehto
luontotutkija@gmail.com

Viime joulunakin varsinainen valkoinen joulu koitti varsinaisesti paksumpana lumen aaton jälkeen


--------------------------------------------

torstai 4. syyskuuta 2014

Luontotutkija Seppo Lehto päätti ryhtyä sanoista tekoihin ja poimi rasiallisen kuusenleppärouskuja pilkoten sienet pannulle ja ruuaksi

Luontotutkija Seppo Lehto päätti ryhtyä sanoista tekoihin ja poimi rasiallisen kuusenleppärouskuja pilkoten sienet pannulle ja ruuaksi. Nauti sinäkin syksyn sienisadosta?

Tiedustelut puutarha- ja talonmiesasioissa
E-mail: puutarhapalvelua@gmail.com




 Puukko käteen ja leikkaukset silpaisten:



Sienin silvonta, paisto ja muun rua`an sekaan heitto:



Vinkki: Kuusenleppärousku yllättää kasvamalla runsaina ryppäinä lähikuusien juuristoissa. Syötävä ruokasieni, kun on ensin pannulla paistanut 

------------------------------------------------
Luontokuvaaja ja luontotutkija Seppo Lehto sienestää kun tilanne on otollinen kuten tänä syksynä
http://luontokuvaaja-suomi.blogspot.fi/
 --------------------------------------------------

tiistai 2. syyskuuta 2014

Luontotutkija Seppo Lehto: Kuusenleppärousku yllättää kasvamalla runsaina ryppäinä lähikuusien juuristoissa. Syötävä ruokasieni, kun on ensin pannulla paistanut

Luontotutkija Seppo Lehto: Kuusenleppärousku yllättää kasvamalla runsaina ryppäinä lähikuusien juuristoissa. Syötävä ruokasieni, kun on ensin pannulla paistanut

--------------------


Kuvatessa hieman tärähti, mutta kyllä noista tärähtäneistä ja onnistuneista näkee kokonaiskuvan jotta voi jatkossa luottavaisin mielin ottaa pannullensa paistettaviksi





Tietolähde löytämiini oheisiin kuusen alla majaileviin ruokasieniin googlaten ja sieltä avautuvana tietona:

Kuusenleppärousku Lactarius deterrimus

---------------------------------------------------------------------

Taustaa

- Heimo: Haperot ja rouskut – Russulaceae

- Suku: Rouskut – Lactarius

- Syötävyys: ** – hyvä ruokasieni, Eviran suosittelema

- Samannäköisiä lajeja: Männynleppärousku

- Lakki: 5–12 cm leveä, tahmeapintainen, aluksi kupera, myöhemmin laakeneva, vanhana matalan suppilomainen. Oranssinkeltainen, oranssinruskeavyöhykkeinen, vanhemmiten vihertyvä. Vihreää eniten lakin keskustassa, vanhemmiten oranssiruskeat vyöhykkeet vaihtuvat vihreisiin tiheisiin kehiin. Heltat johteisia, tiheässä, oranssinkeltaiset tai vaalean oranssit. Vanhemmiten vihertävät, etenkin vioittuneista kohdista.

- Jalka: 4–10 cm pitkä, tasapaksu (1–2 cm), terävätyvinen, lakin värinen, yläosasta valkohärmäinen, ontto.

- Malto: Kauttaaltaan haurasta, pintakelmun alta ja vanhemmiten vihertävää.

- Maitiaisneste: Ensin porkkananpunaista, muuttuu 10–20 min kuluttua viininpunaiseksi ja viimein vihreäksi

- Itiöpölyn väri: Vaalean okrankeltainen

- Maku: Mieto tai lievästi kirpeä.

- Haju: Hedelmäinen, raaka porkkana.

- Kasvupaikka: Ravinteikkaat maat, tieurat, lehtomaiset ja tuoreet kuusikot, puronvarret. Kuusen juurisieni. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.

- Satoaika: Elo–lokakuu.

- Säilytys: Kuivaus, pakastus.

- Värjäys: Ruskeankeltaisia sävyjä.

Leppärouskuja tavataan Suomessa ainakin neljää lajia: kuusen-, männyn- (L. deliciosus), vyö- (L. fennoscandicus) ja sinileppärousku (L. quieticolor). Ruotsin Gotlannissa kasvaa lisäksi leppärouskuihin kuuluva verirousku (L. sanguifluus). Leppärouskujen nimi ei suinkaan tule leppäpuista, vaan muinaissuomalaisten verta tarkoittavasta sanasta. Lepän puuaines, samoin kuin leppärouskujen maitiaisneste on punertavaa.
Kuusenleppärousku on hyvin yleinen koko Suomessa kuusen levinneisyysalueella. Leppärouskuja ei tarvitse esikäsitellä kiehauttamalla. Pieni kirpeys häviää kun sieni kypsennetään esim. paistamalla pannulla. Erityisen hyvin kuusenleppärouskun mausteinen makuvivahde sopii keittoihin, kastikkeisiin ja liemiin. Sieni on parempi pakastaa kuin kuivata, jottei se kitkeröidy.
Kaikki leppärouskut ovat hyviä ruokasieniä. Kuusenleppärouskua ei pidetä aivan yhtä herkullisena ruokasienenä kuin lähilajiaan männynleppärouskua. Molemmat ovat kuitenkin suosittuja kauppasieniä ja hyvin arvostettuja ruokasieniä etenkin naapurimaassamme Ruotsissa. Kuusenleppärouskun erottaa männynleppärouskusta parhaiten maitiaisnesteen värimuutoksista. Kuusenleppärouskun maitiaisneste muuttuu ensin porkkananpunaisesta viininpunaiseksi ja lopulta vihreäksi. Männynleppärouskun maitiaisneste muuttuu porkkananpunaisesta oranssiksi, sitten keltaiseksi ja lopulta vihreäksi. Männynleppärouskun lakin kehät ovat leveämmät ja harvemmassa kuin kuusenleppärouskun. Männynleppärouskun jalassa on selviä pohjaväriä tummempia kuoppatäpliä, kuusenleppärouskulla kuoppatäpliä ei ole lainkaan tai vain hyvin niukalti.
Muita saman sienisuvun lajeja

Haaparousku, harmaarousku, kangaspalsaminrousku, kangasrousku, karvarousku, keltarousku, lakritsirousku, lehtorousku, mustarousku, männnynleppärousku, nokirousku, nurmirousku, oranssirousku, savurousku, sikurirousku, tammenrousku, vesikehärousku, viitapalsamirousku

Googlatkaa erikseen kunkin lajin kohdalla. Copyrights-asiat monasti esteenä tiedon vapaaseen jakamiseen
----------------------------



--------------------------------------------

Saman kuusen luota saa ruokapaikan varpushaukka, kuin  mistä syksyisin saa poimia kuusenleppärouskuja



-------------------------------------------------------------------------------
Luontokuvaaja Suomi luontokuvaajana Suomessa luontotutkija Seppo Lehto
http://luontokuvaaja-suomi.blogspot.fi/
----------------------------

torstai 21. elokuuta 2014

Kävin metsäpäivillä 21.8.2014 Ylöjärvellä. Runsaassa kuusikkorinteessä kanttarelleja. Otin talteen kourallisen


Kävin metsäpäivillä 21.8.2014 Ylöjärvellä. Runsaassa kuusikkorinteessä kanttarelleja. Otin talteen kourallisen

Lisätietoa kanttarelleista eli keltavahveroista

Keltavahvero Cantharellus cibarius
-----------------------------------------------------------------------
Heimo: Kantarellit – Cantharellaceae

- Suku: Vahverot – Cantharellus

- Syötävyys: *** – erinomainen ruokasieni, Eviran suosittelema

- Samannäköisiä lajeja: kosteikkovahvero, suppilovahvero, valevahvero 

- Lakki: 2–13 cm leveä, nuorena puolipallomainen, vanhetessaan laakenee ja kovertuu suppilomaiseksi tai trumpettimaiseksi. Reunoilta pitkään sisäänkiertynyt ja aaltoileva, sileä, kuiva tai hieman limainen. Väri munankeltainen, vanhemmiten ja kuivana haalistuva. Lakin alapinnalla on helttoja muistuttavat haaroittuvat, johteiset, lakin väriset poimut.

- Jalka: 3–10 cm pitkä, 0,5–1 cm paksu, tyveä kohti suippeneva, lakin värinen tai varsinkin tyveltä lakkia vaaleampi, kova, täyteinen.

- Malto: Kellanvalkoista, tiivistä, paksua.

- Itiöpölyn väri: Kellertävä.

- Maku: Mieto, lievästi kirpeä.

- Haju: Miellyttävä, voimakas, hedelmäinen.

- Kasvupaikka: Tuoreet kangasmetsät, hakamaat, männiköt, valoisat paikat, joissa maa rikkoutunut, metsäteiden ja polkujen varret. Meillä pääasiassa koivun, joskus myös männyn ja kuusen juurisieni. Hemi–, etelä–, keski– ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.

- Satoaika: Kesä–lokakuu.

- Säilytys: Kuivaus, pakastus. Voidaan säilöä monin tavoin.

Keltavahvero eli kantarelli ovat suosituimpia metsäsieniämme. Se kasvaa koivun, männyn ja kuusen seurassa usein suurina ryhminä yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinaisempana pohjoisessa. Kantarelli on helppo tunnistaa, se on runsassatoinen ja sen satokausi on pitkä; kesäkuusta myöhäiseen syksyyn. Keltavahvero on myös hyvin paikkauskollinen ja sitä voi löytää kasvamasta samasta paikasta vuodesta toiseen. Hyvät kantarellipaikat ovatkin mökkiläisten tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Keltavahveron itiöemät ovat sienestäjän riemuksi hidaskasvuisia, pitkäikäisiä ja harvemmin toukkaisia tiivismaltoisuutensa vuoksi. Kerätytkin sienet säilyvät useamman päivän tuoreina kuivassa ja viileässä paikassa.
Keltavahveroa eniten muistuttava sieni on valevahvero (Hygrophoropsis aurantiaca). Se on myöskin keltainen, kuoppakeskustainen ja trumpetinmuotoinen. Valevahverolla on kuitenkin oikeat heltat, jotka ovat hyvin tiheät ja haarovat. Valevahvero on lahottaja ja kasvaa lahoavassa karikkeessa, puuaineksessa tai kannoilla. Valevahveron malto on ohuempaa ja pehmeämpää ja sen jalka on tummempi kuin keltavahveron. Valevahvero on syötäväksi kelpaava, ei kuitenkaan suositeltava.
Keltavahveroa muistuttaa myös muut vahverot, kuten suppilo- (C. tubaeformis) ja kosteikkovahvero (C. lutescens). Suppilo- ja kosteikkovahvero ovat ruskeankeltaisia ja muistuttavat kuitenkin enemmän toisiaan kuin kokonaan munankeltaista keltavahveroa. Suppilovahverolla ja keltavahverolla on lakin alapinnalla poimut, kosteikkovahveron alapinta on sileä tai hieman ryppyinen. Suppilo- ja kosteikkovahvero ovat molemmat erinomaisia ruokasieniä. Keltavahverosta on olemassa myös valkoinen ‘albino’ muoto, joka on aivan yhtä hyvä kuin se ‘oikea’.

Pikainen paistos hellalla ja hyvää oli perunaruuan kanssa ja leivän päällä


Kanttarelleja Ylöjärveltä 21.8.2014 Kuva Seppo Lehto 

---------------------------

Luontokuvaaja Suomi luontokuvaaajana ja sienestäjänä Tampereen talousalueella Seppo Lehto

http://luontokuvaaja-suomi.blogspot.fi/

-----------------------------------------------

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Fasaani pihassa 4.12.2013 katsomassa onko mitään syötävää. Luontokuvat Seppo Lehto


Fasaani pihassa 4.12.2013 katsomassa onko mitään syötävää. Luontokuvat Seppo Lehto. Luontokuvaa fasaanista: Harkitsin ampumista ritsalla hengiltä pahimpaan riistanhimooni









Fasaani säikähti valokuvien räpsimistä ja singahti kohtisuoraan lentoon:
 







Yhteydenotot s.o.lehto@gmail.com

Luontokuvaaja Seppo Lehto

Blogin ylläpito e-mail: luontotutkija@gmail.com

-------------------------------------------------
http://luontokuvaaja-suomi.blogspot.fi/
------------------------------------------------------------------------

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Mustarastas tuo musta kotoperäinen lintumme viihtyy sittenkin talviruokinnan houkuttelemana kaupungeissa tai on vain satunnaista herkkua erilaisille lintubongaajille?


Mustarastas tuo musta kotoperäinen lintumme viihtyy sittenkin talviruokinnan houkuttelemana kaupungeissa tai on vain satunnaista herkkua erilaisille lintubongaajille?


Luontokuvaaja Seppo Lehto taltioi kotoperäisiä ja vierasperäisiä lintuja, eläimiä ja kasveja, sekä kasvuston ja eliökunnan yhteiseloa. Ihminen ja ns ihmisyys hölmöyksineen eri muodoissaan on pakko pyrkiä rajaamaan näistä kuvauksista pois, kas kun suurin hävittäjä ja luonnon "pakkouudistaja" pellot kerrostaloiksi ei siedä kritiikkiä erilaisine "mahamutaja"- ja islam-tahoineen ( esim halal-teurastus)

Luontokuvaaja Seppo Lehto = Eläköön kotoperäinen luontomme ilman vierasperäistämistä




----------------------------------------------------
http://luontokuvaaja-suomi.blogspot.fi/
---------------------------------------------------------------------------